Sisäisen maailman suojeleminen - väkivallan ehkäiseminen
Tohtori Elmar Supe (kuollut 2003) oli Vechta-yliopiston kasvatustieteiden instituutin akateeminen johtaja yleisen pedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan alalla. Sitä ennen hän työskenteli pankeissa, kouluissa ja yliopistoissa sekä 18 vuoden ajan Ala-Saksin osavaltion ministeriöissä riippuvuus- ja huumeasioista vastaavana neuvonantajana. Monien vuosien ajan hän on osallistunut päihdeavustajien kouluttamiseen Guttempler-Bildungswerkissä. Hän kannatti kunnallisten ennaltaehkäisyneuvostojen perustamista ja "sisäistä ympäristönsuojelua".
Varaa aikaa nähdä ja nauttia elämän kauniista asioista.
Ennaltaehkäisystä puhutaan usein, mutta vasta sitten, kun on liian myöhäistä, kun narkomaanit tai huumeriippuvaiset kuormittavat ympäristöään tai kun valitetaan vakavia rikoksia, kuten muukalaisvihamielisiä hyökkäyksiä. Silloin kehotetaan ennaltaehkäisyyn - sunnuntaipuheissa - joka on liian myöhäistä.
Silloin perustetaan "pyöreitä pöytiä", suunnitellaan hankkeita tai järjestetään toimia ja mielenosoituksia. Ongelmallisia eivät ole vain "liian myöhään" vaan myös erityiset menettelyt esimerkiksi rikollisuutta, riippuvuutta tai huumeita vastaan. Kokonaisvaltainen terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy, jota kutsun sisäympäristön suojeluksi, on tarpeellisempaa kuin toimet ja erityishankkeet.
Ennaltaehkäisy on välttämätöntä.
Ratkaiseva kysymys on: miten ennaltaehkäisemme mahdollisimman hyvin? Hallinto ja poliitikot kysyvät: Miten voimme tehdä ennaltaehkäisystä mahdollisimman kustannustehokasta? Ratkaiseva kysymys on siis se, MITEN. Vastuuhenkilöt eivät missään tapauksessa saa haudata päätään hiekkaan.
Ennaltaehkäisyn haasteena eivät kuitenkaan ole ainoastaan riippuvuus ja riippuvuutta aiheuttavien aineiden väärinkäyttö, vaan myös monet muut ilmiöt, jotka vaikuttavat merkittävästi toisiinsa: väkivalta esimerkiksi kouluissa, perheissä, ulkomaalaisiin kohdistuva väkivalta, rikollisuus, myös järjestäytynyt rikollisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, josta uhrit kärsivät koko elämänsä ajan, syömishäiriöt, kuten syömishäiriöt ja anoreksia, riippuvuus lääkkeistä, laittomista huumausaineista ja rahapeleistä, muut kuin päihteisiin liittyvät riippuvuudet, itsemurhariski, laiminlyönti ja nuorisokultit. Sen pitäisi ehkäistä kaikkia näitä ongelmia niiden eri tavoin häikäisevissä muodoissa, mutta usein vasta sitten, kun jokin asia on tullut julkisuudessa näkyviin, esimerkiksi kun huumeet tai kouluväkivalta vaativat toimia. Silloin reagoidaan myöhään, jopa ylireagoidaan.
Usein perustetaan pyöreitä pöytiä, joissa istuvat samat ihmiset riippumatta siitä, mitä "epäsosiaaliseen" käyttäytymiseen, eli yhteiskunnasta ja sen arvoista irtautuvaan käyttäytymiseen, pitäisi puuttua. He etsivät syitä ja mahdollisuuksia ehkäistä tai vähentää tällaisia kielteisiä tapahtumia. Kaikki työryhmät päätyvät samankaltaisiin tuloksiin, sillä sekä ehdolliset tekijät että vastatoimet ovat kaikissa epäsosiaalisen käyttäytymisen muodoissa samanlaisia.
Ennaltaehkäisy on oppimista, valistamista, voimaannuttamista ja rohkaisemista elämään.
Tie riippuvuuksien ehkäisyyn kulkee näiden periaatteiden vastaisesti. Elämä on jotain kaunista ja myönteistä, se ei ole riippuvuutta. Portugalilaiset kutsuvat ennaltaehkäisyä "Projecto VIDA" eli "elämänprojektiksi".
Kouluissa harjoitettava riippuvuuksien ehkäisy on usein negatiivisesti suuntautunutta, minkä lisäksi sillä on hirvittäviä kielteisiä seurauksia. Se tarjoaa tietoa, josta ei ole apua, joka usein jopa herättää uteliaisuutta ja on siksi vaarallista. Menettely on samanlainen muiden oireiden kohdalla. Negatiivista korostetaan, esitellään tietoja ja rikoksia ja välitetään tiettyä tietoa huumeista.
Tiedämme kuitenkin, että pelkkä tieto ei ole ennaltaehkäisevää. Pikemminkin kyse on myös tunteista, asenteista, suhtautumisesta ja osaamisesta, siitä, mitä Adolf Busemann totesi jo vuonna 1931:
"Jokainen ihminen tarvitsee vähimmäismäärän kosketusta luontoon, yksinoloa ja seuraa, iloa, kunnioitusta, luottamusta ja menestystä, omaisuutta, vapaa-aikaa ja hiljaisuutta sekä rytmikkäässä toistossa arkipäivän ja ohimenevän yläpuolelle kohoamista.
Tiedottamisella ja pelottelulla ei ole ennaltaehkäisevää vaikutusta
Tiedon tulva, vaikka se olisi kuinka suuri, ei riitä - vaikka se pakattaisiin ja välitettäisiin kiiltäviin esitteisiin. Meidän on ennaltaehkäistävä erilaisin keinoin ja menetelmin.
Yksi tällainen uusi käsite on sisäisen maailman suojelu. Haluaisin korvata sen riippuvuuksien ja huumeiden ennaltaehkäisyllä ja monilla muilla erityisillä ennaltaehkäisykäytännöillä. Sisäisen ympäristön suojelu on terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisyä WHO:n merkityksessä. Se on syylähtöistä, kokonaisvaltaista, sosiaalista tai systeemistä ja ennen kaikkea myönteistä.
Tämä sisäisen ympäristön suojelu ei ole suunnattu huumeisiin, riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, väkivaltaan ja tietoihin, vaan ihmisiin, heidän kykyihinsä, taitoihinsa ja lahjoihinsa sekä heidän vaikeuksiinsa ja ongelmiinsa. Hän haluaa vahvistaa immuunivoimia ja välittää elinvoimaa.
Sisäinen ympäristönsuojelu on yhtä tärkeää kuin ympäristönsuojelu
Sille tulisi antaa sama prioriteetti kuin ympäristönsuojelulle! Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että sisäisen maailman suojelulla, aivan kuten ympäristönsuojelullakin, on oltava oma infrastruktuurinsa, omat resurssinsa, instituutionsa ja työntekijänsä eli edustajansa ja vastuuhenkilönsä.
Ympäristönsuojelu on osoittanut meille, että uudelleenajattelu on muuttanut asenteita ja käyttäytymistä, jotka ovat vähentäneet saastumista ja ympäristön pilaantumista. Samalla tavalla asenteiden ja käyttäytymisen muutokset ovat mahdollisia sisäilman saastumista ja tuhoutumista vastaan.
Tämä radikaali uudelleenajattelu on tarpeen myös täällä, jos me Saksassa emme halua saada amerikkalaisia olosuhteita. Mutta tällä tiellä ollaan, kuten poliisin rikostilastot ja raportit - myös kouluista - osoittavat. Jos otetaan huomioon, että suurinta osaa rikoksista ei tunneta eikä niitä ratkaista, kehitys on uhkaava.
Tätä aihetta käsittelevistä työpajoista osallistujat lähtevät kotiin näiden ajatusten kanssa: "Minä voin tehdä paljon! Olen tärkeä! En ole voimaton!" He saavat myös toisiltaan useita konkreettisia vinkkejä ja apua, kuten vahvistaminen, ajan ottaminen, kuunteleminen, toisten luottamuksen antaminen, lapsen tunteminen arvokkaaksi ja positiivinen ajattelu.
Kaikkien tasojen poliitikkojen on kuitenkin myös ymmärrettävä, että on korkea aika tehdä enemmän ennaltaehkäisyn eteen. Oireiden, kuten sairauksien, vammaisuuden ja rikollisuuden hoitoon käytetään valtavasti rahaa, mutta ennaltaehkäisyyn sijoitetaan aivan liian vähän. Epäsuhta on noin 99:1.
Syyt ja ennaltaehkäisy ovat vaihdettavissa keskenään.
Eri oireiden syyt ja ennaltaehkäisyn käsitteet ovat keskenään vaihdettavissa, kuten vertailevista tutkimuksista voidaan helposti havaita. On tehokkaampaa yhdistää erityiset ennaltaehkäisevät toimet, jotta niillä olisi voimakkaampi ja tehokkaampi vaikutus, suunnitella ne pitkällä aikavälillä ja toteuttaa ne. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden yhdistäminen on järkevää, koska yksittäiset toimet hiipuvat, eivätkä havainnot muutu toimenpiteiksi, jos ajankohtaista painetta ei enää ole. Silloin ei puhumisen lisäksi tapahtunut juuri mitään.
Lisäksi ennaltaehkäisyyn käytettävät resurssit ovat muutenkin hyvin vaatimattomat ja usein ajallisesti rajalliset. Huolellinen, asiantunteva, varhainen ja jatkuva ennaltaehkäisy on harvinaista ja jää hajanaiseksi. Münchenissä sijaitseva terapiatutkimuslaitos kuvailee liittovaltion terveyskasvatuskeskukselle antamassaan asiantuntijalausunnossa ennaltaehkäisyn tilannetta Saksassa lohduttomaksi - ja syystäkin.
Erityiset ennaltaehkäisypyrkimykset johtavat usein toimivaltuuksien yhteentörmäykseen, joka johtaa usein vastakkainasetteluun tai jopa ristiriitaan. Vaikuttaa siltä, että jotkut johtajat ja instituutiot näkevät itsensä, omat etunsa, imagonsa ja resurssinsa pikemminkin kuin ennaltaehkäisyn suuren yhteisen tehtävän.
Keskitymme elämän tarkoitukseen ja arvoihin riippuvuuden tai väkivallan sijaan.
He myös keskittyvät lähes vain "omaan" oireeseensa, esim. riippuvuuteen tai rikollisuuteen, sen sijaan että keskittyisivät positiivisiin vaihtoehtoihin, kuten merkityksen löytämiseen ja arvosuunnitteluun. Tältä osin kitkapintoja voidaan vähentää ja siten hyödyntää työntekijöitä ja resursseja enemmän, kun yhteistyötä, koordinointia ja kokonaisvaltaista ennaltaehkäisyä parannetaan.
Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti?
1. Spesifinen ennaltaehkäisy ei ole mahdollista, sillä ennaltaehkäisy osana kasvatusta tulee aina tehokkaaksi tuhoisaa vastaan.
2. Spesifisestä ennaltaehkäisystä, esim. huumetorjunnasta ja erityisistä työryhmistä, voidaan luopua.
3. Yksittäisten ennaltaehkäisystrategioiden erityispiirteet sisällytetään toimielimissä ja työryhmissä Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaiseen terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Sen tavoitteena on luoda terveellisiä elinympäristöjä, kehittää henkilökohtaisia taitoja ja verkostoitua toimintaa.
4. Kouluissa, yrityksissä ja yhteisöissä muodostetaan työryhmiä, joiden tehtävänä on ehkäistä kaikkia epäsosiaalisen käyttäytymisen muotoja syylähtöisesti ja yhteiskunnallisesti.
Kun siis työryhmät kehittävät ja toteuttavat konsepteja, jotka parantavat rakenteellisia olosuhteita ja henkilökohtaisia olosuhteita, vahvistavat lapsia ja nuoria, vanhempia, perheitä ja opettajia, antavat orientaatiota hyvillä esimerkeillä ja selkeillä rajoilla, mahdollistavat elämän oppimisen ihmissuhteissa ja vapaissa tiloissa, jotka välittävät erilaisia toimintavalmiuksia, konfliktinratkaisu- ja kriisinhallintastrategioita, niin tämä on tehokasta monenlaista epäsosiaalista käyttäytymistä vastaan, kuten kaikkialla siellä, missä näin työskennellään käytännössä, osoitetaan. Tällä tavoin yhdistettäisiin käytettävissä olevat vaatimattomat resurssit ja voimavarat. Näin ne ovat tehokkaampia ja paremmin käytettävissä pitkällä aikavälillä, mikä on välttämätön edellytys ammattimaiselle suunnittelulle ja jatkuvalle työlle. Tiedämme laajamittaisista ohjelmista, että ne harvoin saavuttavat perustan, että ne ovat erityisiä, usein ajankohtaisia tapahtumia koskevia, ja että ne päättyvät liian aikaisin.
Ihmisten voimaannuttaminen ongelmiensa ja konfliktiensa ratkaisemiseen
Opettajamme eivät ole valmistautuneet niihin moniin oppilaisiin, ongelmiin ja haasteisiin, joita he kohtaavat koulussa tänään ja huomenna. Tämä koskee erityisesti väkivaltaa ja huumeita. Pelkkä koulutus ei riitä, vaan se on myös riittämätöntä. Jos haluat voittaa avuttomuuden ja voimattomuuden tunteen, luo perusta jo koulutuksen aikana ja toteuta ja jatka ohjelmaa johdonmukaisesti ja jatkuvasti!
Vanhemmat ovat myös puutteellisesti varustettuja tärkeään tehtäväänsä. Tiedotusvälineet raportoivat päivittäin parisuhderiidoista, avioliittoriidoista ja perhetragedioista. Hyväksikäyttö, alkoholi, huumeet, väkivalta ja rikollisuus pelaavat usein yhteen.
Tämä johtuu paitsi riittämättömästä elämänvalmiudesta myös kommunikaatio- ja konfliktinratkaisutaitojen puutteesta. Nämä tragediat, joita tapahtuu päivittäin eri puolilla - lapset ja naiset kärsivät kuin marttyyrikuolemasta pitkään - ovat minulle ratkaiseva motivaatio työskennellä tällä alalla. Kansalaiset - myös opettajat - ovat innostuneita terveyden edistämisestä ja ennaltaehkäisystä, koska se voi vähentää pelkoja ja huolia, vammoja, vaikeuksia ja kuolemia.
Tavoitteena on antaa ihmisille mahdollisuus ratkaista ongelmansa ja ristiriitansa, ei paeta väärinkäytöksiin, huumeisiin, alkoholiin, väkivaltaan ja rikollisuuteen, vaan muokata elämäänsä vastuullisesti ja myönteisesti.
Varat oireiden hoitoon verrattuna ennaltaehkäisyyn ovat 99:1 suhteessa
Poliitikkojen on myös tunnustettava, että huuli pyöreällä suulla ei saavuteta mitään ja että sisäistä turvallisuutta ei voida saavuttaa pelkästään tiukemmilla laeilla ja poliisivoimien lisäämisellä. Väärässä paikassa säästämisen seuraukset joudutaan pian maksamaan. Sisäisen maailman tehokas suojelu on aloitettava perheistä, päiväkodeista ja kouluista, myös nuoriso- ja urheiluryhmistä, koska epäsosiaalinen käyttäytyminen syntyy sosiaalisessa prosessissa ja sitä voidaan ehkäistä vain siellä.
Keskeiseksi kysymykseksi jää kuitenkin se, mitä me itse, mitä jokainen meistä voi tehdä sisäisen maailman tehokkaan suojelun hyväksi. Seitsemän ehdotusta:
1. Keskeinen huolenaihe on tehdä lapsista, nuorista ja aikuisista vahvoja, sillä epäsosiaalisen käyttäytymisen tärkein syy on aina heikkous. Tavoitteena on löytää ja edistää kykyjä, vahvistaa itsetuntoa ja sietokykyä omaehtoisen toiminnan, osallistumisen, onnistumisten välittämisen tai ihmissuhteen rakentamisen avulla.
2. Ei ole vain negatiivista kehitystä. Niistä vain raportoidaan. Jos tarkastelemme, laitamme "positiiviset silmälasit" päähämme, löydämme monia hyviä asioita.
Tavoitteena on edistää myönteistä kehitystä ja innostaa, viestiä ja kannustaa menestykseen hyvillä esimerkeillä ja esimerkillisellä käyttäytymisellä. Tähän voivat osallistua monet ihmiset, yksityishenkilöt ja instituutioiden edustajat.
3. Jos haluamme ehkäistä riippuvuutta aiheuttavien aineiden kysyntää, meidän on tarjottava erityisesti nuorille houkuttelevia vaihtoehtoja ja vastaavia, realistisia, seikkailullisia ja elämyksellisiä vaihtoehtoja. Tätä koetaan esimerkiksi ystävyyssuhteissa, yhteiskunnallisessa, kirkollisessa tai poliittisessa sitoutumisessa, yhteisissä yrityksissä monilla aloilla, kuten urheilussa, peleissä, tanssissa, musiikissa, teatterissa, kulttuurissa, taiteessa, luonnossa, retkeilyssä, eläimissä, kielissä, teknologiassa, tieteissä tai ulkomailla. Tämä koskee myös aikuisia.
Terveyden edistämisessä on otettava huomioon yleinen yhteiskunnallinen lähestymistapa. Se ei saa olla vain koulujen, nuorisotoimen ja asiantuntijoiden asia, vaan se on kaikkien tehtävä ja mahdollisuus.
Avoimuus, uskottavuus ja arvostus luovat hyvän ilmapiirin ja pohjan ympäristölle, jossa kaikki viihtyvät.
Houkuttelevien vaihtoehtojen tarjoaminen riippuvuutta aiheuttavien huumeiden kysynnälle
4. Olemassa oleva tieto ja hyvät konseptit on pian pantava täytäntöön. Esimerkiksi liittohallituksen väkivaltakomissio teki vuonna 1990 ehdotuksia väkivallan ehkäisemiseksi: ei valtion ylireagointia, oikeustietoisuuden vahvistaminen, rikolliset eivät saa ottaa oppia "menestyksestä", perheiden ja koulujen kasvatuskyvyn vahvistaminen, pelkojen ja epäonnistumisten vähentäminen, nuorisotyön, oikeuskasvatuksen ja perhepedagogiikan vahvistaminen, auttaminen rangaistuksen sijaan, vanhempien ja opettajien kouluttaminen, väkivallan esittämisen vähentäminen tiedotusvälineissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki ennaltaehkäisytoimet sisällytetään kokonaiskonsepteihin ja kaikesta epäsopivaksi osoittautuneesta luovutaan: Kertaluonteiset toimet, "välähdykset", pelkkä tiedotus ja hankkeet. Pelottelu, pessimismi ja syrjäytyminen edistävät vääränlaista kehitystä.
5. Jos ympäristövaikutusten arviointi on ollut käytössä jo useita vuosia, on loogista, että kaikkien tärkeiden poliittisten päätösten yhteydessä tehdään myös sisäinen ympäristövaikutusten arviointi, jossa otetaan huomioon lasten, nuorten, perheiden ja vanhusten oikeutetut turvallisuus- ja terveysnäkökohdat.
Tässä yhteydessä nuoriso-, sosiaali- ja terveysviranomaisten lisäksi myös poliisilla on "kunnallisessa ennaltaehkäisevässä neuvostossa" erinomaiset mahdollisuudet ottaa aktiivinen rooli varhaisessa vaiheessa sen sijaan, että rikokset ratkaistaan ja rikolliset varmistetaan reaktiivisesti.
Sen ytimessä on kysymys: "Miten kohtelemme toisiamme?"
6. Tiedämme, että kriiseissä, ongelmissa ja konflikteissa ei pidä nähdä vain negatiivisia asioita, ei vain toivottomuutta.
Pikemminkin ne välittävät elämäniloa ja myönteisiä mahdollisuuksia, jotka avaavat uusia näkökulmia. Tärkeää tässä on herkkyys, ymmärrys, tyyneys, ilo, luottamus, mutta ennen kaikkea myönteinen odottava ja välittävä asenne.
7. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on tärkeää, että aikuiset välttävät karkeiden virheiden tekemistä ja asettavat oikeat prioriteetit. Sen ytimessä on kysymys: "Miten kohtelemme toisiamme?" Etiikka, arvojärjestelmä, uskottavuus ja esimerkillinen käytös ovat kysyttyjä.
Vain selkeät kannanotot voivat auttaa. Se tarkoittaa, että ei mitään "laisser-fairea", ei "oikeutta päihteisiin", ei "salamitaktiikkaa" vapauttamisessa, vaan johdonmukainen ja yksiselitteinen EI huumeille ja väkivallalle!
Sisäisen maailman suojelu tarkoittaa myös sanoin ja teoin ilmaistua rajoittamatonta KYLLÄ elämälle, ihmisarvolle, arvostukselle ja tulevaisuudelle ja siten myös turvallisuudelle, terveydelle ja hyvinvoinnille.
Impressum Tietosuoja Bilder: www.pixabay.com